Perustietoa koirien kasvatuksesta

Johdanto

Osa artikkelista on julkaistu Parsoni-lehdessä aikaisemmin vuonna 2008. Alla oleva on päivitetty versio. Olen toiminut vuosina 1993-2008 Koirakoulu Pevi Oy:n koulutusoppilaana ja luennoitsijana. Vuodesta 2008 olen kouluttanut omassa yrityksessäni Koirakoulu Sudenpennussa mm ongelmakoiria, agilityä sekä pentutunteja joiden tarkoitus on ennaltaehkäistä ongelmakäyttäytymistä. Alla oleva artikkeli sopii aivan yhtä hyvin lukuisiin muihinkin aktiivisiin koirarotuihin. Todettakoon, että paras mainos rodulle kuin rodulle on hyvin kasvatettu koira jonka kanssa on stressitön elää ja lenkkeillä. Vastuuntuntoinen kasvattaja kertoo ostajalle kasvattamansa rodun kääntöpuolet oli kyseessä perinnölliset sairaudet tai koiran luonne. En usko, että tällainen toimintatapa muuttaa minkään rodun suosiota suuntaa tai toiseen. Iso kiitos myös yhdistyksen sivuille jossa on asiallisesti mutta pilke silmäkulmassa käyty läpi Parssonin luonnetta, hankintaa ja mahdollisia sudenkuoppia.

Kivat koirat purevat… missä vika?

Parsonrussellinterrieri on suosittu rotu, eikä ihme, sehän on parhaimmillaan monipuolinen harrastuskoira. Ikävä kyllä suosio on tuonut mukanaan huolestuttavassa määrin myös asian kääntöpuolia. Tällä hetkellä vailla mitään tapakasvatusta olevia Parsoneja tapaa yhä enemmän siviilissä, näyttelyissä ja muissa harrastustapahtumissa. Lisäksi yhä useampi Parsoni etsii uutta kotia pitovaikeuksien/kiireiden vuoksi. Huolestuttavia käytöshäiriöitä ovat mm. rähiseminen hihnassa toisille koirille ja kaikelle mikä liikkuu, laumasta lähteminen välittömästi irti päästettäessä ja asunnon tuhoaminen omistajien poissa ollessa. Muita huolestuttavia piirteitä ovat vahtimistilanteeseen (omitaan tavaroita) liittyvä perheenjäsenten uhkailu ja pureminen komentamisen tai lähestymisen yhteydessä.

Siis onko koirallani tuolloin luonnevika? Tuskinpa, mutta mikä sitten on pielessä?

Katsotaanpa muutamaa rotumääritelmää ja luonnekohtaa: reipas, vilkas, ihmisille ystävällinen, rohkea, taistelutahtoinen ja ärsyyntyessään suorastaan terävä. Rodulle ominaista on melko voimakas saalistusvietti. Parson on ennen kaikkea työterrieri. Sanaa kova ei ikävä kyllä mistään rotumääritelmistä oikein löydä, mutta kovuutta on ja sitä pitääkin olla. Jos tällainen rotumääritelmän mukainen yksilö ei ole hallinnassa eikä tiedä paikkaansa laumassa, niin hankaluuksia on tiedossa. Yksilönä hallittu Parson on upea ”paketti” aktiiviselle ja vastuuntuntoiselle koiraihmiselle. Se voi myös olla katastrofi hallitsemattomana seurakoirana perheessä.
Virheiltä vältytään mm. olemalla rehellisiä kasvattajalle. Eli kun olet valitsemassa koiraa älä väitä käyväsi luolilla tai harkitsevasi agility -harrastuksen aloittamista jos tarkoituksesi on vain lenkkeillä rauhallisesti koirasi kanssa. Pätevä kasvattaja osaa valita laumasta sen yksilön, jossa on potentiaalista ainesta luoliin ja agilityyn. Tällaisista koirista ei ole sohvaperunaksi ja pikkutemppuilut eivät sille virikkeiksi riitä. Ammatti-ihmisenä ja roduntuntijana kasvattaja osaa valita sen rauhallisemman ja vähemmän kiihkeän yksilön, jotta saat kivan lenkkikaverin itsellesi. Jos luonteeltaan sopivaa koiraa ei pentueessa ole, voit jäädä myös ilman koiraa, eikä siitä ei tule loukkaantua, sillä tämä kertoo vain kasvattajan vastuuntunnosta.

Pennun kasvattaminen ja kouluttaminen

Pennun kasvattaminen on aina omistajan vastuulla. Kasvattaja tietysti antaa ohjeet ja neuvot, mutta vastuu on aina uuden omistajan. Nykyään sekoitetaan kaksi erityyppistä asiaa toisiinsa eli kasvattaminen ja kouluttaminen. Nämä kaksi asiaa toki ovat lähellä toisiaan, mutta eivät missään tapauksessa ole sama asia.
Kasvattaminen on jokapäiväistä arkea, ja kouluttaminen on temppujen opettamista esim. tottelevaisuuskoulutusta ja agilitya. Kouluttaminen ei ole koskaan ns. luonnonmukaista. Luonnossa eläimet eivät opeta toisilleen tarkoituksettomia temppuja. Vai oletteko nähneet emon opettavan pennulle maahan menemistä ja palkinnut makkaralla? Epäilen.
Jokainen emon kasvatuspuuhia seurannut tietää, että kun tietty raja riehumisessa on ylitetty, tulee emolta tiukka ärähdys. Pentu saattaa siitä huolimatta jatkaa, ja jos sikailu ei lopu, pentu saa emolta jo hammasta. Kasvattaminen on luonnonmukaista koska luonnossa kasvetaan ja kasvatetaan. Kouluttaminen on kuitenkin tärkeää ja kun se tehdään oikein, se parantaa omistajan ja koiran suhdetta.

Koirasi on hyvin kasvatettu kun se:

  • osaa EI – sanan eli lopettaa ei-toivotun toiminnan
  • tulee luokse kutsuessa
  • pysähtyy käskystä (saattaa pelastaa koirasi hengen tai sitten ei)
  • antaa tehdä normaalit hoitotoimenpiteet itselleen

Kun nämä asiat ovat kunnossa, niin harrastaminen ja trimmattavan rodun ollessa kyseessä myös hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin kun ei tarvitse keskittyä koko ajan koiran ei niin mukavaan käyttäytymiseen.

Hyvä laumanjohtaja

Koira on laumaeläin ja luonnossa jokainen koiraeläin pyrkii mahdollisimman korkeaan asemaan laumassa. Hyvä laumanjohtaja ei mielistele muita lauman jäseniä eikä hyväksy, että sen asema kyseenalaistetaan. Se pitää asemaansa itsestäänselvyytenä, mutta ei turhaan simputa toisia, koska sen velvollisuus on kasvattaa.
Sinun on omistajana hyvä muistaa, että johtajuutta ei voi ostaa, varastaa eikä lahjoa. Johtaja hallitsee laumaansa auktoriteetilla, ei väkivallalla, nöyryyttämällä tai simputtamalla. Jos joku uhmaa johtajan asemaa, se pistää niskuroijan ojennukseen. Kurinpalautuksesta voi tulla pahoja kolhuja tai laumajärjestys voi muuttua kokonaan. Pahimmassa tapauksessa se on ihminen, joka jää tassun alle tai hampaitten uhriksi.

Ongelmakoira?

Ikävän monelle koiranomistajalle on täysi mysteeri se, että koira voi kulkea hihnassa vetämättä, räyhäämättä muille koirille, pyörille tai millekään, totellen EI-sanaa ja että koiran voi laskea irti, koska se tottelee ja tulee luokse.
Tällainen käytös on hallinnassa olevalle koiralle aivan normaalia. Parson ei luonnostaan ole mikään räksyttäjä, mutta näitä ”räksyttäjiä” näkee valitettavan paljon. Ikävimpiä tapauksia ovat tietysti ne, joissa perheenjäsenet joutuvat koiran hampaisiin.
Näin käy usein, jos koira on perheessä virheellisesti se laumanjohtaja. Koiralla on silloin luontainen ”oikeus” tarvittaessa ojentaa lauman alempia jäseniä, jos ne eivät pysy ruodussa. Ei koiralla ole ihanteita tasa-arvosta ja moraalisia velvollisuuksia, ne ovat ihan meidän ihmisten juttuja. Koiralla ei myöskään ole omaatuntoa, eikä se voi tuntea katumusta. Tottelemattomia koirat toki voivat olla, mutta se on omistajan, ei koiran ongelma.

Kova vai kiva koira?

Kovalla koiralla on hyvä paineensietokyky eikä se muistele menneitä. Tähän kun lisätään terävyyttä, taistelutahtoa, rohkeutta ja kiihkeyttä, se on siinä: täydellinen metsästys- ja agility -koira tai se mainitsemani katastrofi. Tämäntyyppinen koira pyrkii helposti Kalifiksi kalifin paikalle!
Pehmeä koira säikähtäessään ja saattaa menettää toimintakykynsä täysin. Mitä pehmeämpi yksilö on, sitä huonommin se palautuu negatiivista kokemuksista.
Pitkän linjan koiraihmisillä on kokemusta siitä, mitä tapahtuu, kun lähdetään muuttamaan koiran rotumääritelmää ”kivaksi”, kaikille sopivaksi. Toivottavasti meillä ei lähdetä tälle kahtia jaetulle, rotumääritelmää vääristävälle linjalle siten, että myydään näyttelylinjaisia säyseitä ”kivoja” koiria, ja sitten on se oikea Parson eli käyttölinjainen koira.

Rescue-parssoni

Rescue-koiria ei tarvitse noutaa ylirajojen. Näitä löytyy kotimaasta varmasti jokaiseen makuun. Valitettavasti yksi rotu on Parssoni. Syitä löytyy jo tästä kirjoituksessa. Yksi asia mikä ”yllättää” uuden koiranomistajan on koiran energisyys ja jos sitä ei pääse purkamaan niin ongelmia on taas tiedossa. Ja ikävä kyllä rakkaus ei riitä ”korjaamaan” koiraa. Tämän on moni asiakkaani todennut ääneen. Koira tarvitsee selkeät rajat, jos ei rajoja ole, niin mistä koira tietää mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Myös epävarma hössöttävä ihminen saa koiran epävarmaksi ja hysteria lisää hysteriaa. Aktiivinen rotu tarvitsee paljon liikuntaa ja tällä tarkoitan vapaana juoksemista metsässä/harrastamista ja viimeisenä muttei vähäpätöisempänä asiana rakkautta/huolenpitoa.

Ongelmakoirakoulutus

Miksi tapakasvatuskurssi onnistuu ja miksi ei? Tätä olen miettinyt usein ja suurin tekijä on asenne onnistumisessa ja epäonnistumisessa.
Miksi tapakasvatuskurssi onnistuu? Lähdetään oikealla asenteella koulutukseen, mahdollinen vahinkoon jo tapahtunut ja loppujen lopuksi oikea koira oikealla omistajalla .
Miksi tapakasvatuskurssi epäonnistuu? Lähdetään väärällä asenteella koulutukseen, koottuja selityksiä, kaikki mulle heti ja nyt- periaatteella, ongelmista ei päästetä irti vaikka omin silmin nähdään, että koira voi käyttäytyä hyvinkin/palataan vanhoihin tapoihin, haetaan kikka kolmosia, kiire kiire ei ”ehditä” siis viitsitä nähdä oikeasti vaivaa asian eteen. Liian voimakastahtoinen koira liian kiltillä ihmisellä.

Yhteenveto

Olen vuosien varrella kouluttanut lukuisia ongelmakoiria, enkä ole koskaan tavannut ihmistä, joka haluaa itselleen ongelmakoiran. Kun tämä ihmisen paras ystävä kääntyy ruokkijaa/hoitajaa vastaan, on se todellakin järkytys ihmisille. On yritetty kaikkea ja noudatettu kirjojen oppeja pilkulleen, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin toivottu. Koira voi olla tottelevaisuusvalio, mutta kehän ulkopuolella sietämätön otus.
Näitä yksilöitä on koirissa paljon ja ikävä kyllä koirien suosion lisääntyessä ja ihmisen erkaantuessa luonnosta tulevat em. tapaukset lisääntymään. Koiran kasvattaminen ei ole ympärivuorokautista työtä, eikä makupalojen syöttämistä joka hännän heilautuksesta, vaan normaalia arkea ihmisten ehdoilla ja säännöillä. Ongelmakoirakouluttajana olen tavannut kymmeniä ”ongelma-Parsoneita”, mutta en yhtään luonnevikaista yksilöä. Haastavia ja kovia tapauksia on toki tästä joukosta löytynyt. Niiden kanssa ei voi odotella, että kyllä se tästä ohi menee (kun sillä nyt on se ties kuinka mones murrosikä). Mitä vanhemmaksi koira tulee, sitä vaikeampaa johtajuuden takaisin saaminen on. Ihan erityisesti näin on silloin, jos koira on jo oppinut käyttämään hampaitaan ihmiseen ja ihminen on niitä väistänyt, mikä taas on inhimillistä.
Missä vika? -kysymykseen löytyy yksinkertainen vastaus: Olemme alkaneet humanisoida koiran käyttäytymistä liiaksi, emmekä aseta koiralle selkeitä rajoja. Tämä tarkoittaa sitä, että koiralle on sanottava EI, kun se tekee jotain, mitä emme halua.
Jo keskustellussa koirasta ei aina ole selvää puhutaanko koirasta vai ihmisestä ja joudun välillä tarkistamaan onko kyseessä koiran vai esim. jonkun ihmisen tekemiset. Miksi? Koska puhemuotona on hän oli kyseessä sitten koira tai ihminen.
Suurin määrä koirista on käynyt ennen ensimmäistä ikävuottaan lukuisilla kursseilla, mutta samalla ongelmat koirien kanssa lisääntyvät huolestuttavaa vauhtia. Miksi ? Kursseilla ei yleensä opeteta minkäänlaista hallintaa, vaan kaiken pitää olla huippukivaa, vaikka koira tekisi mitä. Näin koira opetetaan vaatimaan, käskemään ja komentamaan omistajaansa.
Jos koira käyttäytyy hyvin, se ottaa emännän/isännän huomioon ja pyrkii miellyttämään tätä kaikella toiminnallaan. Nostamme koiran jalustalle omalla käytöksellämme tai päinvastoin. Lienee siis peiliin katsomisen ja oman laumanjohtajuuden tarkastelun paikka. Se, kuinka hyviä laumanjohtajia olemme, onkin taas ihan oma juttunsa eikä aina niin helppoa. Todettakoon vielä lopuksi, että kirjoittajan kolme parssonia nukkuvat yöt peiton alla kainalossani: ) ja saavat tehdä niin jatkossakin kunhan ovat kunnolla.

 

Lähteet:
Koirakoulu Pevi Oy:n oma materiaali
Lori-Seppä, Lili & Vilanderi, Pertti. 2006. Koirankorjauskirja. Gummerus Kustannus
Pulliainen, Erkki. 2004. Koira kotona ja luonnossa. Ajatuskirjat